Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Kirjan nimi ei jättänyt rauhaan; kääntelin kirjaa käsissäni, pistin se takaisin pöydälle vain poimiakseni sen kohta uudelleen. Kun tanskalainen ystäväni mainitsi kirjan olevan hänen Top5-listallaan, en voinut enää muuta kuin tutustua kirjaan lähemmin.

Jäin koukkuun heti ensimmäisen sivun herkulliseen tilanteeseen:

"Tämän ylemmän omistavan luokan - joka lisääntyy vain säädyllisin ja paheesta vapain nytkähdyksin - viimeisin röyhtäisy oli kuitenkin niin haltioissaan löydöstään, että kertoi siitä automaattisesti minullekin, vaikka tuskin kuvitteli aivokapasiteettini riittävän sen ymmärtämiseen."

Renée Michel, 54-vuotias leski on piiloutunut elämältä ovenvartijan roolin taakse. Pariisilaisen hienostokerrostalon asukkaille hän on näkymätön, joka kuitenkin näkee ja ymmärtää asukkaiden elämästä enemmän kuin he itse. Renée rakastaa kielioppia, kirjoja ja hyvää ruokaa (sammakonreisiä ei kirjassa onneksi syödä, vaikka Ranskassa ollaankin). Itseoppineena hän perehtyy vaikka fenomenologiaan saadakseen siitä selvyyden, nauttii älyllisistä haasteista ja hiljaisista teehetkistä ystävänsä Manuelan kanssa.

"Niin, maailma kulkee kohti tyhjyyttä, kadotetut sielut itkevät kauneuden perään, mitättömyys saartaa kaikkialta. Juokaamme siis kupillinen teetä. Hiljaisuus laskeutuu, tuuli suhisee ulkona, syksyn lehdet kahisevat ja lentävät, kissa nukkuu lämpimässä valossa. Ja eletty hetki jalostuu jokaisen kulauksen myötä."

Vastapainona Renéen kypsemmälle ajattelulle toisena päähenkilönä on 12-vuotias Paloma Josse, joka ilmentääkseen ylivertaista älykkyyttään on päättänyt tehdä itsemurhan seuraavana syntymäpäivänään. Kirjalliseen testamenttiinsa Paloma kirjaa ylös "Syvällisiä ajatuksia" ja "Merkintöjä maailman liikkeestä" ja onnistuu näpäyttämään tarkasti ylemmän luokan kultakalamaljaelämää, mutta ei kuitenkaan näe itsessään teinityttöä.

"Alku ei luvannut hyvää. Minä tulin heti pahalle tuulelle. Psykiatrin suusta ei sentään odottaisi samanlaista lausetta, jolla kaksipuolisia hammasharjoja kauppaava konsulentti tervehtii supermarketissa rouvaa ja rouvan tytärtä, jotka seisovat ostoskärryjensä takana."

Molemmilla tarkkailijoilla on läheinen suhde japanilaiseen kulttuuriin, mikä henkilöityy yllättäen talon uuden asukkaan myötä. Kakuro Ozun liityttyä tarinaan mukaan en enää malttanut nautiskella Barberyn elämän sanallistamisesta, vaan minulle tuli kiire saada tietää, miten tarinan henkilöille kävisi.

Luin kirjan loppuun yhdeltä istumalta. Suljin kannet, mietin tovin ja totesin, että loppuratkaisu oli ainoa mahdollinen. Ja sitten mieleni teki lukea kirja heti uudestaan, nyt pysähdellen välillä matkan varrelle sanoista rauhoittuen. Toistaiseksi olen malttanut antaa lukukokemuksen tekeytyä. Ehkäpä luen ensin kirjailijan esikoisteoksen ja vastan sen jälkeen tartun jälleen Siilin eleganssiin.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L'Elégance du hérisson). Suom. Anna-Maija Viitanen. Gummerus. Jyväskylä 2009.