Aina välillä sitä saa näitä kirjallisia päähänpistoja: luenpa yhden kirjan per aakkonen, tutustunpa suomalaisiin nykymieskirjailijoihin... Tällä kertaa mieleeni juolahti lukea yksi 1700-luvun klassikkokirjoista - alkuperäiskielellä. Kohdalle osui sopivasti Moll Flanders.
Kirjan täydellinen nimi oikeastaan kertoo sisällöstä kaiken olennaisen:
"The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders, &c. Who was Born in Newgate, and during a Life of continu'd Variety for Threescore Years, besides her Childhood, was Twelve Year a Whore, five times a Wife (whereof once to her own Brother), Twelve Year a Thief, Eight Year a Transported Felon in Virginia, at last grew Rich, liv'd Honest, and died a Penitent. Written from her own Memorandums".
Moll Flanders on äitinsä vauvana hylkäämä, neuvokas nainen, jolla on voimakas selviytymisvietti. Sille onkin tarvetta, sillä 1600-luvun Englannissa ei naisella ole juurikaan uravaihtoehtoja. Kaikkien silmissä siintää hyvä ja varakas avioliitto, joka takaisi turvallisen toimeentulon. Moll onnistuu avioitumaan peräti viidesti, mutta turvallisen elatuksen hän löytää oikeastaan vain ryhtyessään elättämään itsensä varkaana.
Se, että kirjan päähenkilöksi oli valittu aikakaudelle epätyypillisesti nainen, tuntui ensin hienolta ajatukselta. Varsin pian aloin kuitenkin epäillä kirjailijan tarkoitusperiä. Siinä missä naisten elämää on kuvattu uskottavasti, oli kuitenkin yksi seikka, joka ei tuntunut millään tavalla todelta. Moll keskittyy niin miesten jahtaamiseen, ettei ajattele lapsiaan vaan jättää heidät surutta taakseen toisten hoidettaviksi. Ei mene läpi, ei edes tuolla aikakaudella. Piti ihan tarkistaa, mikä mies Defoe oikein olikaan, millaisen elämän hän oli elänyt omaksuakseen tuollaisen naiskuvan. Puoli vuosisataa kestäneen avioliiton ja 8 lapsen isyyden olisi luullut opettavan miehelle jotain äitien ajatusmaailmasta. No, kaikessa ei voi onnistua. Ajankuva on luonnollisesti tarkkaa, ja yhteiskunnan "pohjasakan", varkaiden, huorien ja vankien elämän kuvaaminen tarinan moraalinen opetus.
Etukäteen ajattelin, että hankalinta olisi lukea 1700-luvun englantia, mutta se ei oikeastaan ollut yhtään vaikeaa. Joidenkin sanojen kirjoitusasu toki poikkesi nykyenglannista, mutta niiden merkityksen kyllä ymmärsi helposti ääntämyksen kautta. Ehdottomasti suurin kirjan lukemiseen liittynyt ongelma oli sen rakenne: koko kirja on yhtä ja samaa lukua. Kappalejako sentään kirjasta löytyy, mutta lukemista pitkitti huomattavasti lukujen puute. Se teki kokonaisuudesta erittäin raskaan; tuntui kuin kirja ei loppuisi koskaan. Yleensä kirja voittaa, mutta tässä tapauksessa olisin mielummin kyllä tutustunut Moll Flandersin mielenkiintoiseen tarinaan televisiosarjan muodossa.
Daniel Defoe: The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders. First published in 1722. Penguin Books. Great Britain 1994.
Allan Karlssonia ei huvita tavata Malmköpingin kunnanhallituksen puheenjohtajaa tai paikallislehden toimittajia eikä varsinkaan juhlia 100-vuotissyntymäpäiväänsä vanhainkodin äkeän johtajattaren tai muiden asukkien kanssa. Niinpä Allan hetken mielijohteesta ottaa ja karkaa ikkunasta ulos juuri ennen juhlan alkamista. Askeleet vievät hänet matkakeskukseen, jossa hänen haltuunsa joutuu iso matkalaukku. Allan ottaa laukun mukaansa ja nousee ensimmäiseen mahdolliseen bussiin ja ostaa lipun sinne minne rahat riittävät. Pian hänen perässään ovat niin rikolliset kuin poliisitkin.
Suunnittelemattoman pakomatkansa aikana Allan tapaa mielenkiintoisia henkilöitä, joille hän saa kertoa elämäntarinaansa ja joista hän saa seuraa pakomatkalleen. On pikkupaikkakunnan pikkukriminaalia, entistä melkein-ylikoulutettua kioskinpitäjää, perijättäriä ja karannutta sirkusnorsua. Henkilögalleria on kuin Arto Paasilinnan kirjoista - Jonasson ei itse asiassa mitenkään piilottele esikuvansa ihailua.
"Entinen kioskinpitäjä oli rakastunut ensi silmäyksellä. Ja nyt, toisella silmäyksellä, mikään ei ollut muuttunut. Tuo vuolaasti kiroileva, punatukkainen ja uhkeapovinen nainen oli kuin suoraan jostain Paasilinnan romaanista! Suomalainen ei tosin ollut koskaan kirjoittanut norsusta, mutta sen Benny arveli olevan vain ajan kysymys."
"Tarjoilijan nimi oli Ni Wayan Laksmi, hän oli kolmekymmentäkaksivuotias ja hänet olisi oikeastaan pitänyt naittaa jo aikoja sitten. Hän oli hyvännäköinen, mutta hän ei ollut hienoa sukua, hänellä ei ollut rahaa ja hänen älynlahjojensa tiedettiin olevan samaa luokkaa kuin kodokilla, balilaisella sammakolla."
Allanin lähtökohdat eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset, mutta paljon hän on sadan vuoden aikana ehtinyt tehdä ja olla monessa mukana. Pakomatkallakin tapahtuu kaikenlaista, mm. ruumiita tuppaa tulemaan ihan vahingossa. Mutta niin kauan kuin kuin viinaa riittää eikä kukaan yritä tuputtaa Allanille uskontoa tai poliitiikkaa, on kaikki hyvin. Vielä kun välillä saa räjäyttää jotain ilmaan, ei Allanilla ole mitään valittamista.
Kirja on sujuva, humoristinen veijariromaani, jossa parasta on Allanin elämänvaiheiden kietoutuminen oikeisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, Francosta Maoon. Kirjan kaksi aikajanaa (Allanin pakomatka vuonna 2005 ja seikkailut maailmalla vuosina 1905-2005) lomittuvat hyvin yhteen. Hihittelin ääneen useamman kerran tätä lukiessani. Kylmiöstä ja norsusta on moneksi... Suotta tätä kirjaa ei ole kehuttu ja kiitelty. Varmasti tutustun myös kirjailijan muihin teoksiin. Mielenkiintoista nähdä, pysyykö laatu yhä hyvänä vai käykö Jonassonille kirjojen/vuosien myötä niin kuin idolilleen.
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraårigen som klev ut genom fönstret och försvann). Suom. Raija Rintamäki. WSOY. EU 2009.
