tiistai 22. heinäkuuta 2014

Juha Itkonen: Seitsemäntoista

Kirja kertoo pojan kasvamisesta mieheksi, miehen kasvamisesta kirjailijaksi sekä kirjailijan kasvamisesta lukijansa ja menneisyytensä kohtaavaksi ihmiseksi. Monikerroksinen tarina, josta lukija ei heti osaa sanoa, mikä on kirjan maailmassa totta ja mikä kuvitelmaa. Itkonen koukuttaa niin taitavasti, että sitä huomaa välittävänsä myös niiden kuviteltujen henkilöiden kohtalosta. Monikerroksisuus pitää samalla kiinnostuksen yllä läpi koko kirjan.



On 17-vuotias Henrik, joka on päässyt kesätöihin hämeenlinnalaisen tavaratalon ruokaosastolle. Siellä hän tapaa vähän vanhemman Veskun, joka osaa elää paljon jännittävämpää elämää kuin Henrik.

On viisikymppinen, syrjäytyneen pojan yksinhuoltaja Päivi, joka on myös töissä tavaratalossa. Päivi purkaa elettyä elämäänsä sekä suhdetta erityisesti tyttäreensä ja äitiinsä Hämeenlinnan kirjastossa pidettävillä kirjoittajakursseilla.

On kirjailija Julius Ilonen, joka on kirjoittanut kirjan entisestä kotikaupungistaan Hämeenlinnasta. Kirja herättää jossakin hämeenlinnalaisissa kiihkeitä tunteita, jotka johtavat väistämättä yhteentörmäykseen. Sen seuraukset ovat kaikkien osapuolien kohdalla yllättäviä.

Ja sitten meillä on vielä kirjailija Juha Itkonen, joka on viime aikoina tehnyt entisen kotikaupunkinsa tunnetuksi mm. nimikkonäytelmällä. Hämeenlinnaa tunteville kirjasta löytyy monta tuttua paikkaa, sekä niitä vanhoja ja kadonneita että aivan uusiakin.
"Suorin tie perille vei grillijonon ohi isoon risteykseen, uuden arkistorakennuksen kulmalta sivukujille ja siitä ratapihalle. Ei ollut mitään syytä kiertää eikä viivytellä."
Paikallistuntemus ei kuitenkaan ole parasta kirjassa. Se on ehdottomasti Itkosen tapa käsitellä kirjoittamista ja kaikkea siihen liittyvää. Osansa saavat niin fanit, lukijat kuin media ja markkinointi, mutta myös kirjailijat. Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa arvostelua sortumatta johonkin siinä mainittuun lieveilmiöön... joten jätän arvostelut muille lukijoille.

Juha Itkonen: Seitsemäntoista. Otava. Keuruu 2011.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Eletään vuotta 2015 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Maassa valitsee rauha; Terveysviraston valvomat ihmiset ovat terveitä ja onnellisia. Lähes kaikki riippuvuutta aiheuttavat aineet ovat kiellettyjä: huumeet, alkoholi, tupakka, kahvi, karkit... Jostain täytyy kuitenkin kansalaisten saada mielihyvää. Tätä varten erään hyödykkeen jalostamiseen on panostettu Suomessa vuosikymmenten ajan. Kyseessä on eloi: altis, nöyrä, vähä-älyinen, itseään aktiivisesti tyrkyttävä ihmisen alalaji. Muualla maailmassa heitä kutsutaan yhä naisiksi.
OTE NYKYSUOMEN SANAKIRJASTA. Eloi. Yleinen mutta epävirallinen käyttökielen sana, kotiutunut kieleemme 40-luvulla, nyk. virallisesti feminainen. Viittaa naissukupuolen alarotuun, joka on aktiivinen pariutumismarkkinoilla ja jolle on leimallista miessukupuolen hyvinvoinnin kaikinpuolinen edistäminen. Sana juontaa juurensa H.G. Wells -nimisen yhteiskunnallisen kirjailijan ennustuksesta, että ihmiskunta tulee evolutiivisesti jakautumaan eri tavoin yhteiskuntarakennetta hyödyntäviin ja hyödystä nauttiviin alarotuihin. Monikon nom. taivutus eloiset, mon. gen. eloisten, mon. allatiivi eloisille. Esimerkkilauseita: "Tyypillinen eloi on vaaleahiuksinen ja pyöreäpäinen." "Eloiset saavat lisääntyä laillisesti."
Vanna on pikkusiskoaan etsivä chiliaddikti, joka ei ole aivan sitä miltä näyttää. Hän on eloi-siskoaan matkimalla ja synesteetikon vaistojensa ansiosta onnistunut pitämään todellisen morlokki-luonteensa miehiltä salassa. Kaikilta muilta paitsi Jarelta, joka on koukussa riskien ottamiseen. Heitä yhdistää yksi kesä ja chilin diilaaminen. Molempien elämä muuttuu, kun kohdalle osuu outo uskonlahko, gaialaiset, jotka mystisistä syistä haluavat jalostaa maailman vahvimman chililajikkeen.



Sinisalolla on ilmiömäinen kyky luoda maailmoja, jotka ovat hyvinkin tutunoloisia, mutta kuitenkin ratkaisevasti täysin erilaisia kuin meitä ympäröivä todellinen maailma. Vannan ja Jaren tarinan ympärille on kirjaan lisätty erilaisia tietoiskuja: otteita nykysuomen sanakirjasta, poimintoja Suomen laista, kansanlauluja, pätkiä tietokirjallisuudesta ja eloisten lehdistä - kaikki peräisin Suomen Eusistokraattisesta Tasavallasta. Nämä tieteelliset lisät tekevät kirjan maailmankuvasta pelottavan uskottavan.

Tarina kulkee useammassa aikajanassa, paljastaen vähän kerrallaan uusia sävyjä niin Vannan ja hänen sisarensa kohtalosta kuin Jaren ja Suomenkin elämästä. Taattua Sinisaloa! Jokainen lause on luettava ajatuksella, sillä yhden pilkun taakse saattaa kätkeytyä näkyville merkittävä tieto Sinisalon luomasta maailmasta. Ja tämä kirja tulee lukemisen jälkeen väistämättä mieleen joka kerta, kun maustaa ruokaa chilillä.
"Jare oli kuullut asiakkailtaan, että aivan heti chilikiellon jälkeen kunniallisetkin perheet uskaltautuivat rikkomaan joskus sääntöjä. Päivällisten salaisena huippukohtana saattoi olla kaapin perältä löytyneellä thai sweet chili -kastikkeella terästetty ruokalaji, se oli uskaliasta viihdettä samalla tavalla kuin joskus kymmeniä vuosia sitten saatettiin aterian päätteeksi kierrättää ringissä jostakin saatu Marlboro Light."
Johanna Sinisalo: Auringon ydin. Teos. Juva 2013.