Ulla-Lena Lundberg: Jää

"Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä."

Luotojen saaristoseurakuntaan tulee uusi pappi, Petter Kummel. Mukanaan pappi tuo Mona-vaimonsa ja pienen Sanna-tyttärensä sekä tuulahduksen mantereelta. Talvi- ja jatkosodan päättymisestä on kulunut vain pari vuotta, ja kaikesta on pulaa. Ihmiset ovat kuitenkin täynnä tarmoa ja toivoa sekä haaveita jostain paremmasta. Kaikkea tarvitaan, sillä elämä saaristossa luonnonvoimien armoilla ei ole helppoa.

"Vauhtia on oltava ettei uppoa läpi pahimmissa paikoissa, mutta ei sellaista vauhtia että säntää eteenpäin kuin raivo härkä vaan pitää nähdä mikä tilanne on. Koko ajan täytyy tietää miltä edessäpäin näyttää ettei porhalla ohuen jään alueelle jolta ei sitten pääsekään pois. Jää on siitä kiinnostavaa, että vaikka on kulkenut hyvän matkaa sellaisella alueella, jää ei ikinä kanna jos yrittää tulla samaa tietä takaisin. Koskaan ei pidä kääntyä eikä peruuttaa, juuri sen takia on tärkeää olla tarkoin selvillä siitä miten kulkee."

Luodot ja luonto ovat kirjan päähenkilöitä siinä missä ihmisetkin. Karuilla saarilla, meren tai jään ympäröiminä on yritettävä tulla toimeen, saatava elanto itselleen ja perheelleen. Yhteisön apu on tärkeää ja siksi papista tuntuukin oudolta, että hänen seurakuntalaisensa ovat jakautuneet kahteen leiriin, itä- ja länsiluotolaisiin. Pappi itse ei ymmärrä politiikkaa tai ihmisten taka-ajatuksia, mutta oppii kyllä pian tulkitsemaan saaristolaiselämän sävyjä.

Kirjan vahvuutena on elävä ihmiskuvaus. Monet henkilöt tulevat lukijalle niin tutuiksi, että lopussa tuntee menettävänsä ystäviä. Pappi Petter Kummel on huumorintajuinen ja inhimillinen idealisti, joka asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Koska työ vie papin usein pois pappilasta, käytännöllinen pastorska Mona Kummel hukuttaa kotitöihin kaipauksensa rakastamaansa miestä kohtaan. Osuuskauppias Adele Bergman pitää tiukasti Luotojen puolta, niin tiukasti että haluaa puuttua myös saaristolaisten uskonelämään. Lääkäri, kenraalin tytär Irina Gyllen on paennut Neuvostoliitosta ja piilottelee Luodoilla kaikelta muulta paitsi omaltatunnoltaan. Vain vahva lääkitys auttaa häntä selviämään poikansa hylkäämisen tuskasta. On Posti-Anton, joka näkee enteitä, mieheensä tyytymätön opettaja Lydia Manström, naapuriseurakunnan pappi Fredrik Berg ja monta muuta...

Elämä soljuu eteenpäin, vuodenaikojen mukaan. Petter tavoittelee pastoraattia ja sen myötä vakituista virkaa Luodoilla, Mona pitää pappilan talouden kunnossa sekä kasvattaa lapset kurissa ja nuhteessa. Seurakuntalaisista tulee ystäviä, sukulaiset tuppautuvat vierailemaan kesäisen kauniissa saaristossa. Kunnes tulee se päivä, joka muuttaa kaiken.

Olen kohtuullisen nopea lukija, mutta Jään kanssa eteen tuli yllättävä tilanne: viivyin sen parissa noin kaksi viikkoa. Varsinkin kirjan alku oli pakko lukea pienissä, 1-2 luvun paloissa. Palojen välillä piti pitää päivänkin pituinen sulattelutauko ennen kuin saatoin palata Luodoille. Teksti oli jotenkin niin täyttävää, niin täynnä elämää, niin täynnä ajatuksia ja näkökulmia, että sitä oli pakko sulatella välillä. Kirja tarkastelee hengästyttävään tahtiin ihmisiä sekä ulkoa- että sisältäpäin, mikä lisää tekstin painavuutta.

Ei mikäään ihme, että Jää voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2012.

Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is). Suom. Leena Vallisaari. 3. painos. Teos & Schildts& Söderströms. Juva 2012.

Glen Duncan: Ihmissuden morsian

Edellisen kirjan lopputapahtumista on vierähtänyt muutama kuukausi. Maailman viimeinen ihmissusi Talulla Demetriou piilottelee salaisuuttaan Alaskan erämaassa ihmisuskottunsa, "hullun ranskalaisen" Cloquetin kanssa. Jaken kohtaloa yhä sureva Talulla on viimeisillään raskaana, joten kohta maailmassa on enemmän kuin yksi ihmissusi.

Perhe-elämän onni jää kuitenkin lyhyeksi kokemukseksi, sillä vampyyrit sieppaavat vastasyntyneen lapsen. Liittyvätkö huhut muinaisen vampyyrin paluusta ja auringossa kulkevista vampyyreista jollain tavalla sieppaukseen? Talulla on varsin tuore ihmissusi ja vielä tuoreempi äiti, mutta lapsen sieppaajia jahdatessaan erittäin vaarallinen. Takaa-ajo läpi Euroopan jättää jälkeensä ruumiita, sillä myös MOIKO on Talullan perässä. Saadakseen lapsensa takaisin Talulla on valmis kestämään mitä tahansa, tekemään mitä tahansa. Mutta mitä yksinäinen ihmissusi mahtaa lukuisille vihollisille?

"Suoniini oli jäänyt suden kuplia ja nautitut elämät seisoskelivat hämmentyneinä ja vollottivat kuin lapset ensimmäisenä koulupäivänään. Hirviön säikeitä roikkui niskalihaksissani, pakaroissani, pohkeissani. Uhrin veren ja uhrin lihan voima sykki ja hehkui, se tuntui lämpimältä sisätilalta jäätävän ulkoilman jälkeen."

Vaikka Talulla on ihmisiä kokonaisena syövä hirviö, hän saa lukijan puolelleen. Voiko ihmissutta luonnehtia inhimilliseksi? Se kuitenkin kuvaa Talullaa, joka pohtii äitiyttään, naiseuttaan ja ihmissuden luonnettaan. Ei kuitenkaan niin syvällisesti kuin Jake edellisessä kirjassa; pääpaino on nyt äidin vaistoissa. Ihmisäitien rintaruokinta-ongelmat ovat muuten ihan lasten leikkiä ihmissusiäitien ruokintapulmiin verrattuna...

Tämä on trilogian toinen osa. Kirjan tapahtumien perusteella on kohtuullisen helppo arvata, mihin sarjan viimeinen osa keskittyy. Mutta pakkohan se on aikanaan silti lukea, että tietää, miten ihmissusien, vampyyrien ja MOIKOn konflikti päättyy.

Glen Duncan: Ihmissuden morsian (Talulla Rising). Suom. Elina Koskelin. Like. Keuruu 2014.

J.R. Ward: Kuningas

Mustan tikarin veljeskunnan tarina jatkuu jo 12. osassa. Keskiössä on sarjan ensimmäisen osan lailla vampyyrien kuningas Wrath ja hänen kuningattarensa Beth.

"Beth ei ollut koskaan ollut niitä tyttöjä, jotka haaveilivat häistään. Hän ei ollut harjoitellut niitä barbeillaan. Hän ei ollut ostanut häälehtiä heti kaksikymppisenä. Hän oli kuitenkin melko varma, että mitkään haaveet eivät olisi muistuttaneet tätä vähääkään: hän oli vampyyrien keskellä, mahdollisesti raskaana, ja seremoniaa johti rukouskirjan ohjeilla Elvis-asuun sonnustautunut langennut enkeli."

Vampyyrinaisen biologisen kellon kilinää ei yksikään uros voi olla huomaamatta, ei vaikka ei jälkeläisiä haluaisikaan. Viimeinen puhdasverinen vampyyri Wrath ei halua vaarantaa raskaudella puolisonsa henkeä. Beth kuitenkin haluaa lapsen vaaroista välittämättä. Joten mitä tehdä, kun Bethin kiima-aika iskee? Hallitsijaparin liitto on törmäyskursilla, ja samalla osa ylimistöstä valmistelee vallankaappausta. Wrathin on pakko miettiä kuninkuuttaan, vastuuta ja velvollisuuksia, joita on hän aina inhonnut.

Näiden kirjojen kanssa sitä tietää jo valmiiksi, mitä saa - eikä tämä osa ollut mikään poikkeus. Tosin täytyy kyllä todeta, että kovin keski-ikäiseksi alkaa touhu mennä. On niin onnellista parisuhdetta, pesän rakentamista, lasten hankintaa ja lemmikkieläimiä, että. Onko ihan kaikkien todella pakko aina saada toisensa?

Kirjan loppu oli mielestäni selkeä loppu koko sarjalle. Tähän olisi niin hyvä lopettaa. Mutta ei: seuraava osa näytetään julkaisevan parin kuukauden päästä. Ihmettelen kyllä suuresti minkä vuoksi. Kirjailijan tulisi osata päästää irti - ei kaikkia kirjan henkilöitä ole pakko naittaa.

J.R. Ward: Kuningas (The King). Suom. Timo Utterström. BasamShakti. Tallinna 2014.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Edinburgh vuonna 1874. Avioton lapsi valitsee maailman kylmimmän yön syntymänsä hetkeksi. Hänen äitinsä turvautuu tohtori Madeleineen, joka tunnetaan omituisena noitana ja kaikenlaisten hylkiöiden ystävänä. Onneksi, sillä vastasyntyneen jäätynyt sydän on liian heikko lyödäkseen. Kekseliäs tohtori asentaa pojan rintaan käkikellon ja siitä alkaa Jackin ihmeellinen elämä.

"Minut pitää joka aamu vetää avaimella. Muuten saatan nukahtaa ikiuneen."

Äitinsä hylkäämä Jack jää Madeleinen luo asumaan ja joutuu opettelemaan kolme perussääntöä: viisareihin ei saa koskea eikä tuntea rakkautta tai vihaa. Muuten Jackin sydämen mekaniikka pettää ja hän kuolee, sanoo Madeleine. Lisäksi Jack oppii pian, että rintakehästä töröttävät käkikellon viisarit, kellon tikitys ja kukunta eivät ole valttikortteja adoptiomarkkinoilla tai koulun pihalla.

Jack elää varsin suojattua elämää huorien ja juoppojen kanssa. Kaikki muuttuu Jackin kymmenvuotissyntymäpäivänä, kun pieni likinäköinen flamencolaulajatar Miss Acacia sekoittaa Jackin sydämen ja kellokoneiston kerralla, yhdellä laululla, yhdellä tanssilla. Hänen vuokseen Jack kestää ja tekee mitä vain sekä matkaa kauas Andalusiaan asti.

"Minua huimaa, pyörryttää. Kaukaa kuuluu Brigitte Heimin ääni, kun hän jylisee väkijoukolle: juna-ajelu alkaa kohta. Sydämeni tukahduttaa minut, olen varmaan yhtä ruma kuin viimeistä sikariaan vetelevä rupisammakko."

Kirjan ulkoasu on houkutteleva, minkä vuoksi kuvituksen puute oli pieni pettymys. Korvikkeena näin kuitenkin lukiessani päässäni kohtauksia timburtonmaisesta stopmotion-elokuvasta. Ei ihme, että kirjasta on tehty pari vuotta sitten animaatio. Tapahtumien sijoittaminen juuri 1800-luvulle ei näkynyt kirjassa juuri mitenkään; ehkäpä siitä syystä kirjailija oli kirjoittanut Jackin matkakumppaniksi todellisen historiallisen henkilön, Georges Mélièsin. Taianomainen ja erikoinen tarina ei välttämättä olisi tätä kiinnekohtaa tarvinnut. Kirjailija tuntui välillä kadottavan punomansa langanpäät, mutta kirja oli siitä huolimatta lukemisen arvoinen. Tämä kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta, muuten taika katoaa.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (La Mécanique du cœur). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus. Juva 2011.