Moskovassa elää ihmisten joukossa yliluonnollisia Muihin kuuluvia olentoja, jotka ovat valintansa mukaan joko Valon tai Pimeyden palvelijoita. Velhot, noidat, vampyyrit ja ihmissudet ovat riippuvaisia ihmisistä, jotka pidetään kuitenkin tietämättöminä Muiden olemassaolosta. Tuhat vuotta aikaisemmin tehdyn Sopimuksen ansiosta Valo ja Pimeys pyrkivät säilyttämään herkän tasapainon voimiensa välillä. Tasapainoa valvovat Valon palvelijoiden muodostama Yöpartio ja Pimeyden palvelijoiden Päiväpartio sekä partioita valvova Inkvisitio. Tasapainon järkkymisellä on aina seurauksensa, mutta siitä huolimatta molemmat osapuolet punovat monimutkaisia juoniaan päästäkseen ylilyöntiasemaan.
Kirjasarjan keskiössä on Valon velho Anton Gorodetski, joka sarjan alussa on vasta aloittanut työnsä Yöpartiossa. Anton törmää sattumalta naiseen, jonka ylle on langetettu vaaralliseen voimakas kirous. Sen poistamisyrityksellä on kauaskantoiset seuraukset niin molempien partioiden kuin Antonin omassakin elämässä. Tarinan edetessä Anton kehittyy velhona ja oppii mm. matkaamaan syvemmälle hämärään, maailmaan, jonne vain Muihin kuuluvat pääsevät. Matkalla paljastuu jotain niin järkyttävää Muiden taikavoimista, että se saa korkeimmankin tason velhot ja noidat epäilemään voimiaan ja itseään.
"Velho käänsi päänsä. Hämärässä hänen kasvonsa olivat vääristyneet: ne eivät olleet enää lainkaan viehättävät ja hyväntahtoiset. Hänellä ei vielä ollut lopullista hämärähahmoa kuten Zavulonilla, mutta hänen kasvonsa eivät muistuttaneet enää ihmiskasvoja. Alaleuka oli luonnottoman riipuksissa, suu oli leveä kuin sammakolla ja silmät olivat kapeat ja sameat."Jokainen kirja jakautuu tarinallisesti kolmeen osaan, jotka eivät ehkä ensi lukemalla näytä liittyvän toisiinsa. Lukjanenko tuo kuitenkin eri juonilinjat ja kertojat yhteen. Vaikka Anton on selkeä keskushahmo, on kirjoissa muitakin päähenkilöitä, joiden näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Pidin siitä, että puheenvuoron saavat sekä Valon että Pimeyden palvelijat, naiset ja miehet. Tapahtumapaikoista tutuimmaksi tulee Moskova ympäristöineen, vaikkei sarja joka osassa Venäjällä pysykään. Tarkka ja ahkera lukija löytää kirjoista useita viittauksia kirjallisuuteen, lähinnä ns. klassikoihin (ei pelkästään venäläisiin). Itselleni hauskin sattumus oli viittaus George Orwellin kirjaan Vuonna 1984, sillä olin juuri lukenut sen paria viikkoa aikaisemmin.
Sinällään sarja ei tuo mitään uutta fantasiakirjallisuuteen, vaan on itse asiassa hyvinkin perinteinen kertomus hyvän ja pahan, valon ja pimeän taistelusta. Nykyajan Moskova (1990-luvun lopulta eteenpäin) ja Venäjä tapahtumapaikkoina sen sijaan tuovat oman sävynsä kirjoihin, jotka ovat mielenkiintoinen sekoitus venäläistä arkea ja fantasiamaailman taikuutta. Kauhua kirjoissa ei ole, vaikka kansiteksteissä niin väitetäänkin.
Ja toisin kuin neljännen osan nimestä voisi päätellä, se ei ole sarjan viimeinen osa. Alun perin viisiosaiseksi kaavailtu sarja on Wikipedian mukaan kasvamassa jo kahdeksanosaiseksi. Kuudes osa on ilmestynyt venäjäksi vuonna 2014, joten uusia suomennoksia on lupa jo odottaa.
Sergei Lukjanenko: Yöpartio (Ночной дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2012.
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio (Дневной дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Riika 2015.
Sergei Lukjanenko: Hämärän partio (Сумеречный Дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2014.
Sergei Lukjanenko: Viimeinen partio (Последний дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2015.
