Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Allan Karlssonia ei huvita tavata Malmköpingin kunnanhallituksen puheenjohtajaa tai paikallislehden toimittajia eikä varsinkaan juhlia 100-vuotissyntymäpäiväänsä vanhainkodin äkeän johtajattaren tai muiden asukkien kanssa. Niinpä Allan hetken mielijohteesta ottaa ja karkaa ikkunasta ulos juuri ennen juhlan alkamista. Askeleet vievät hänet matkakeskukseen, jossa hänen haltuunsa joutuu iso matkalaukku. Allan ottaa laukun mukaansa ja nousee ensimmäiseen mahdolliseen bussiin ja ostaa lipun sinne minne rahat riittävät. Pian hänen perässään ovat niin rikolliset kuin poliisitkin.

Suunnittelemattoman pakomatkansa aikana Allan tapaa mielenkiintoisia henkilöitä, joille hän saa kertoa elämäntarinaansa ja joista hän saa seuraa pakomatkalleen. On pikkupaikkakunnan pikkukriminaalia, entistä melkein-ylikoulutettua kioskinpitäjää, perijättäriä ja karannutta sirkusnorsua. Henkilögalleria on kuin Arto Paasilinnan kirjoista - Jonasson ei itse asiassa mitenkään piilottele esikuvansa ihailua.

"Entinen kioskinpitäjä oli rakastunut ensi silmäyksellä. Ja nyt, toisella silmäyksellä, mikään ei ollut muuttunut. Tuo vuolaasti kiroileva, punatukkainen ja uhkeapovinen nainen oli kuin suoraan jostain Paasilinnan romaanista! Suomalainen ei tosin ollut koskaan kirjoittanut norsusta, mutta sen Benny arveli olevan vain ajan kysymys."

"Tarjoilijan nimi oli Ni Wayan Laksmi, hän oli kolmekymmentäkaksivuotias ja hänet olisi oikeastaan pitänyt naittaa jo aikoja sitten. Hän oli hyvännäköinen, mutta hän ei ollut hienoa sukua, hänellä ei ollut rahaa ja hänen älynlahjojensa tiedettiin olevan samaa luokkaa kuin kodokilla, balilaisella sammakolla."

Allanin lähtökohdat eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset, mutta paljon hän on sadan vuoden aikana ehtinyt tehdä ja olla monessa mukana. Pakomatkallakin tapahtuu kaikenlaista, mm. ruumiita tuppaa tulemaan ihan vahingossa. Mutta niin kauan kuin kuin viinaa riittää eikä kukaan yritä tuputtaa Allanille uskontoa tai poliitiikkaa, on kaikki hyvin. Vielä kun välillä saa räjäyttää jotain ilmaan, ei Allanilla ole mitään valittamista.

Kirja on sujuva, humoristinen veijariromaani, jossa parasta on Allanin elämänvaiheiden kietoutuminen oikeisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, Francosta Maoon. Kirjan kaksi aikajanaa (Allanin pakomatka vuonna 2005 ja seikkailut maailmalla vuosina 1905-2005) lomittuvat hyvin yhteen. Hihittelin ääneen useamman kerran tätä lukiessani. Kylmiöstä ja norsusta on moneksi... Suotta tätä kirjaa ei ole kehuttu ja kiitelty. Varmasti tutustun myös kirjailijan muihin teoksiin. Mielenkiintoista nähdä, pysyykö laatu yhä hyvänä vai käykö Jonassonille kirjojen/vuosien myötä niin kuin idolilleen.

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraårigen som klev ut genom fönstret och försvann). Suom. Raija Rintamäki. WSOY. EU 2009.