Perhe-elämän onni jää kuitenkin lyhyeksi kokemukseksi, sillä vampyyrit sieppaavat vastasyntyneen lapsen. Liittyvätkö huhut muinaisen vampyyrin paluusta ja auringossa kulkevista vampyyreista jollain tavalla sieppaukseen? Talulla on varsin tuore ihmissusi ja vielä tuoreempi äiti, mutta lapsen sieppaajia jahdatessaan erittäin vaarallinen. Takaa-ajo läpi Euroopan jättää jälkeensä ruumiita, sillä myös MOIKO on Talullan perässä. Saadakseen lapsensa takaisin Talulla on valmis kestämään mitä tahansa, tekemään mitä tahansa. Mutta mitä yksinäinen ihmissusi mahtaa lukuisille vihollisille?
"Suoniini oli jäänyt suden kuplia ja nautitut elämät seisoskelivat hämmentyneinä ja vollottivat kuin lapset ensimmäisenä koulupäivänään. Hirviön säikeitä roikkui niskalihaksissani, pakaroissani, pohkeissani. Uhrin veren ja uhrin lihan voima sykki ja hehkui, se tuntui lämpimältä sisätilalta jäätävän ulkoilman jälkeen."Vaikka Talulla on ihmisiä kokonaisena syövä hirviö, hän saa lukijan puolelleen. Voiko ihmissutta luonnehtia inhimilliseksi? Se kuitenkin kuvaa Talullaa, joka pohtii äitiyttään, naiseuttaan ja ihmissuden luonnettaan. Ei kuitenkaan niin syvällisesti kuin Jake edellisessä kirjassa; pääpaino on nyt äidin vaistoissa. Ihmisäitien rintaruokinta-ongelmat ovat muuten ihan lasten leikkiä ihmissusiäitien ruokintapulmiin verrattuna...
Tämä on trilogian toinen osa. Kirjan tapahtumien perusteella on kohtuullisen helppo arvata, mihin sarjan viimeinen osa keskittyy. Mutta pakkohan se on aikanaan silti lukea, että tietää, miten ihmissusien, vampyyrien ja MOIKOn konflikti päättyy.
Glen Duncan: Ihmissuden morsian (Talulla Rising). Suom. Elina Koskelin. Like. Keuruu 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti