Hayat on pakistanilais-amerikkalainen poika, joka elää vanhempiensa kanssa USA:n Keski-Lännessä. Perheen elämä muuttuu, kun äidin sielunsisar Mina saapuu maahan pienen poikansa kanssa. Hayat havaitsee olevansa hämmentävän kiinnostunut Minasta, joka perehdyttää hänet uskontoon. Koraanista tulee Hayatin tärkein kirja ja uskonnosta hänen elämänsä sisältö. Mina jättää lähtemättömän jäljen kaikkiin tapaamiinsa henkilöihin; hän on tarinan primus motor.
Uskonto - tai oikestaan uskonnot - ovat tarinan näyttämönä, jossa Hayatin perhe esittää kohtauksiaan. Hayatin vanhempien avioliitto ei ole ruusuilla tanssimista. Äiti kaataa poikansa niskaan paljon sellaista, mikä ei sovellu 10-12-vuotiaan kuultavaksi. Ja isäänsä Hayat ei oikein ymmärrä.
"Kerrankin kodissamme vallitsi rauhallinen, eloisa tunnelma, jollaiseen emme olleet tottuneet. En usko, että olimme valmistautuneet onnelliseen elämään. Meitä oli muokannut (tiettyyn rajaan asti) itämainen ajattelu, johon amerikkalainen ikionnellisen elämän käsitys ei istunut. Me toki kaipasimme onnea, mutta emme odottaneet sitä. Se oli meidän kulttuurimme käsikirjoitus..."Vaikka Hayatin perheessä juutalaisiin suhtaudutaan piristävästi eri tavalla kuin Lähi-idän uutiset meidän antavat ymmärtää, on uskontojen törmäys yksi kirjan aiheista. Mitä tapahtuu, kun muslimi ja juutalainen rakastuvat? Ensin pohdin yhteisön suhtautumista, mutta lopulta jäin miettimään yksilöiden tapaa reagoida tilanteeseen. Mikä saa ihmisen sokeasti pitämään kiinni "ainoasta oikeasta uskonnostaan" (oli se sitten mikä hyvänsä)? Miksei usko riitä?
"Usko on tärkeää, eivät sille annetut leimat."
Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu (American Dervish). Suom. Katariina Kaila. Otava. Keuruu 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti