"Kuulin kerran kirjakaupassa erään vakioasiakkaan sanovan isälle, että harva asia merkitsee lukijalle yhtä paljon kuin se ensimmäinen kirja, joka todella murtautuu sydämeen asti. Sen herättämät kuvat ja mielessämme kajahtelevat sanat, jotka luulemme jättäneemme taaksemme, seuraavat meitä koko ikämme ja veistävät muistiimme palatsin, johon ennemmin tai myöhemmin palaamme - kuinka monta muuta kirjaa sitten olemmekaan lukeneet, kuinka monta maailmaa löytäneet, kuinka paljon oppineet ja unohtaneet. Minulle tällaisia noiduttuja sivuja ovat aina ne, jotka löysin Unohdettujen kirjojen hautausmaan sokkeloisista käytävistä."Daniel Sempere on 10-vuotias, kun hänen isänsä vihkii hänet kirjanystävien varjeltuun salaisuuteen, Unohdettujen kirjojen hautausmaahan. Perinteiden mukaisesti Danielin pitää valita tuhansien ja tuhansien kirjojen joukosta yksi ja huolehtia siitä, ettei tämä kirja unohdu vaan pysyy elossa. Daniel poimii käsiinsä Julián Caraxin Tuulen varjon ja tämä valinta muuttaa hänen elämänsä.
Carax paljastuu mystiseksi hahmoksi, josta harva kirjakauppiaskaan on koskaan kuullut, sillä hänen kirjansa ovat todella harvinaisia. Se vähä, mitä hänestä tiedetään, vain lisää Caraxin salaperäisyyttä. Daniel uppoutuu Caraxin elämänvaiheiden tutkimiseen. Kuoliko hän kaksintaistelussa Pariissa vai sisällissodan ensimmäisinä päivinä Barcelonassa? Entä miksi joku käyttää Tuulen varjon Paholaisen nimeä ja kulkee ympäriinsä polttamassa Caraxin kirjoja?
Tarina ei niinkään keskity Danielin elämän mullistavaan kirjaan vaan sen kirjoittajan elämään. Itse asiassa kaikki kymmenen lukijansa hurmanneen kirjan juoni selostetaan yhdellä vajaalla sivulla! Tietysti syvällinen lukukokemus on se sysäys, joka Danielin ajaa kirjailijan kohtaloa selvittämään, mutta kirjailija nousee suurempaan roolin kuin kirja. Tämä ei kuitenkaan haittaa lukemista. Tarinalla on monta tasoa, joiden välillä liikutaan taitavasti, pääjuonta eteenpäin saatellen. Matkan varrella kohdattujen, kiinnostavien henkilöhahmojen myötä tulee tutuksi niin Barcelona kuin Espanjan sisällissodan vaikutuksetkin.
"Kerjäläinen oli kokoomassa jätepaperikasasta poimimistaan lehdenpalasista Hoja del Lunesin etusivua. Pääjutun otsikot ylistivät yleisten töiden hoitoa ja työllisyyden kehityslinjoja. - Jumalan pyssyt! Taas uusi tekojärvi! kuulin hänen parkaisevan. - Se fasistiporukka muuttaa meidät vielä osaksi pyhimysten ja sammakoiden sukukuntaa."Monitasoisen kerronnan ansiosta lukijaa huomaa yllättäen jännittävänsä sekä Caraxin ja Danielin että värikkäiden sivuhenkilöiden kohtaloita. Ruiz Zafón hallitsee hyvin ne keinot, joilla lukija koukutetaan - ja pysyvästi. Noin 650 sivua menee hujauksessa eikä tunnu edes riittävän. Onneksi kirjahyllyssä odottavat omaa vuoroaan jo Ruiz Zafónin kaksi seuraavaa teosta...
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo (La Sombra del Viento). Suom. Tarja Härkönen. Otava. Juva 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti