J.R. Ward: Kuningas

Mustan tikarin veljeskunnan tarina jatkuu jo 12. osassa. Keskiössä on sarjan ensimmäisen osan lailla vampyyrien kuningas Wrath ja hänen kuningattarensa Beth.

"Beth ei ollut koskaan ollut niitä tyttöjä, jotka haaveilivat häistään. Hän ei ollut harjoitellut niitä barbeillaan. Hän ei ollut ostanut häälehtiä heti kaksikymppisenä. Hän oli kuitenkin melko varma, että mitkään haaveet eivät olisi muistuttaneet tätä vähääkään: hän oli vampyyrien keskellä, mahdollisesti raskaana, ja seremoniaa johti rukouskirjan ohjeilla Elvis-asuun sonnustautunut langennut enkeli."

Vampyyrinaisen biologisen kellon kilinää ei yksikään uros voi olla huomaamatta, ei vaikka ei jälkeläisiä haluaisikaan. Viimeinen puhdasverinen vampyyri Wrath ei halua vaarantaa raskaudella puolisonsa henkeä. Beth kuitenkin haluaa lapsen vaaroista välittämättä. Joten mitä tehdä, kun Bethin kiima-aika iskee? Hallitsijaparin liitto on törmäyskursilla, ja samalla osa ylimistöstä valmistelee vallankaappausta. Wrathin on pakko miettiä kuninkuuttaan, vastuuta ja velvollisuuksia, joita on hän aina inhonnut.

Näiden kirjojen kanssa sitä tietää jo valmiiksi, mitä saa - eikä tämä osa ollut mikään poikkeus. Tosin täytyy kyllä todeta, että kovin keski-ikäiseksi alkaa touhu mennä. On niin onnellista parisuhdetta, pesän rakentamista, lasten hankintaa ja lemmikkieläimiä, että. Onko ihan kaikkien todella pakko aina saada toisensa?

Kirjan loppu oli mielestäni selkeä loppu koko sarjalle. Tähän olisi niin hyvä lopettaa. Mutta ei: seuraava osa näytetään julkaisevan parin kuukauden päästä. Ihmettelen kyllä suuresti minkä vuoksi. Kirjailijan tulisi osata päästää irti - ei kaikkia kirjan henkilöitä ole pakko naittaa.

J.R. Ward: Kuningas (The King). Suom. Timo Utterström. BasamShakti. Tallinna 2014.

J.R. Ward: Mustan tikarin veljeskunta 9-11

"Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Vampyyrirodulla on puolustajanaan kuuden vampyyrisoturin salainen veljesjoukko."

Nuo dramatiikkaa tihkuvat sanat löytyvät jokaisen Mustan tikarin veljeskunnan romaanin takakannesta, vaikka ne eivät uusimpien osien kohdalla pidä enää täysin paikkaansa. Sarjasta on suomennettu 11 osaa; itse olen suosinut lähinnä alkuperäiskielisiä teoksia. Nyt tuli kuitenkin luettua poikkeuksellisesti kaksi osaa käännöskirjallisuutta, mikä aiheutti välillä tahattomia nauruntirskahduksia. 

"Vampyyri. Manny kuuli päässään, miten naaraan ääni lausui sanan omalaatuisella korostuksellaan. Eniten Mannya järkytti koko tilanteessa se, että hän itse ei reagoinut uutiseen juuri mitenkään. Toki jos hän pysähtyi miettimään paljastusta seuraavia päätelmiä, hänen emolevynsä alkoi iskeä kipinää ja kihistä. Eivätkö torahampaat olleetkaan enää vain halloween- ja kauhuleffarekvisiittaa?"

Kirjurineitsyen vampyyrit ovat taistelleet ja taistelevat yhä Omegan vauvantalkilta tuoksuvista zombeista muodostuvaa Harvennuskunnan joukkoja vastaan. Perinteistä hyvä vastaan paha asetelmaa siis. Ihmiset ovat suurimman osan ajasta autuaan tietämättömiä muiden rotujen olemassaolosta, vaikka välillä tiet risteävätkin vampyyrien kanssa. Vampyyreilla on tarvittaessa kuitenkin keinonsa saada ihmiset unohtamaan näkemänsä.

"There was one rule in the war between the vampires and the Lessening Society: Stay the fuck away from humans. That race of nosy, upright orangutans was a complication waiting to happen, and the last thing anyone needed was widespread confirmation that Dracula wasn't a product of fiction, and the walking dead weren't just a TV show that didn't suck." 

Vampyyrirotua johtaa sokea kuningas Wrath, jota suojelee valiosotureiden joukko, Mustan tikarin veljeskunta. Sota ja taistelut ovat esillä jokaisessa sarjan osassa, mutta kuten kirjojen nimistä voi päätellä, niiden keskiössä ovat kuitenkin päähenkilöiden rakkaustarinat. Juoni noudattelee useimmiten samaa kuviota: on uros ja naaras, jotka tuntevat vastustamatonta vetoa toisiinsa ja jotka muutaman vastoinkäymisen ja väärinymmärryksen jälkeen he päätyvät onnellisesti yhteen. Ja jotka tietenkin harrastavat runsaasti tarkoilla yksityiskohdilla väritettyä kuumaa ja kiihkeää seksiä. Pientä variaatiota tulee sentään joidenkin loppuratkaisujen kohdalla, ja 11. kirjassa seurataan piristävästi miesparin suhdetta.

Jokaisessa kirjassa keskitytään yhteen uuteen parimuodostukseen. Toki muidenkin keskushenkilöiden tarinat kulkevat siinä sivussa eteenpäin. Pääparista huolimatta kirjoissa on myös aina lukuisia kertojia, mikä auttaa mielenkiinnon ylläpitämisessä. Ääneen pääsevät myös naiset ja ns. pahat tyypit. Sarja on mielestäni nyt edennyt lähelle loppuaan; on vaikea kuvitella kirjailijan pystyvän kehittämään siihen enää enempää kuin loppuratkaisuista koostuvan viimeisen osan. Siitäkin huolimatta että 11. kirjassa viritellään selvästi jopa kahta uutta rakkaustarinaa.

Aivot eivät pääse näiden kirjojen kanssa liiallisesti rasittumaan, joten ne ovat sopivaa kevyttä luettavaa - jos ei seksi, väkivalta, veri ja kiroilu haittaa.

"Clamping a hold on the nape of the guy's neck, he frog-marched the leering son of a bitch over to the rear exit, kicked open the door, and dragged him into the back parking lot."

 J.R. Ward: Vapautettu rakastaja (Lover Unleashed). Suom. Maria Sjövik. Basam Books. Tallinna 2012.
J.R. Ward: Lover Reborn. Signet. USA 2012.
J.R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin (Lover at last). Suom. Timo Utterström. Basam Books. Tallinna 2013.