Kate Atkinson: Jackson Brodie 1-3

Jackson Brodie on ex-sotilas, ex-poliisi ja ex-mies, nykyinen yksityisetsivä. Hän rakastaa tytärtään, pitää naisista ja autoista sekä unelmoi eläköitymisestä ja muuttamisesta Ranskaan. Ensin pitäisi kuitenkin saada jostain riittävästi tuloja. Yksityisetsivän työllä ei juurikaan rikastumaan pääse, kun jutut ovat lähinnä uskottomuudesta epäiltyjen seuraamista tai kiusallisilla nimillä varustettujen kadonneiden kissojen etsimistä.

Jackson Brodie -sarjan ensimmäisessä osassa Jackson saa tutkittavakseen peräti kolme rikosta, kaikki varsin vanhoja tapauksia. Sisaret pyytävät apua vuonna 1970 kadonneen pikkusiskonsa etsimisessä. Isä haluaa tietää, kuka tappoi hänen tyttärensä kymmenen vuotta sitten tyttären ensimmäisenä työpäivänä. Ja nainen haluaa löytää sisarentyttärensä, joka annettiin vauvana adoptoitavaksi, kun äiti oli tappanut vauvan isän kirveellä, ihan tavallisena päivänä.

"Keltainen, vaaran väri, niin kuin ne pienet myrkylliset keltaiset sammakot. Se koditon tyttö tänä aamuna St. Andrew's Streetillä - hänen tukkansa oli myrkkysammakoiden värinen. Jackson oli melkein kompastunut häneen mennessään Blissiin."

Kolme tapausta vaikuttaa ensi alkuun täysin erillisiltä, mutta Atkinson kietoo ne taitavasti yhteen. Pidin erityisesti siitä, ettei yksityisetsivä Brodie ole kaikkitietävä, vaan osa arvoituksista jää häneltä ratkaisematta, vaikka yhdellä tapauksella on liitos myös hänen omaan elämäänsä. Tarkka lukija tietää enemmän kuin Brodie.

Toinen osa sijoittuu Edinburghiin Fringe-taidefestivaalien aikaan. Festivaalivieraat joutuvat todistamaan, miten raivostunut autonkuljettaja hyökkää toisen autoilijan kimppuun baseballmailaa käyttäen. Yksi pahoinpitelyn todistajista on Jackson Brodie, joka on lomamatkalla tyttöystävänsä kanssa. Todistajien elämät ottavat tapahtuman jälkeen uusia suuntia - eikä vähiten Brodien, joka joutuu yllättäen epäilyksi murhasta. Kaikki tuntuu lopulta liittyvän yhteen niin kuin venäläiset maatuskat.

"There were also dolls in the shape of cats, dogs, frogs, there were American presidents and Soviet leaders, there were five-doll sets and fifty-doll sets, there were cosmonauts and clowns, there were crudely made dolls and ones that had been exquisitely painted by real artists."

Toinen kirja loppuu ja kolmas alkaa varsin väkivaltaisesti. Kuusivuotias Joanna pääsee hädin tuskin karkuun murhaajaa, joka tappaa tytön äidin, siskon ja veljen. Joannasta tulee menestynyt lääkäri, joka mystisesti katoaa, kun murhaaja vapautuu vankilasta 30 vuotta myöhemmin. Samaan aikaan henkilökohtaisia tutkimuksiaan suorittava ex-yksityisetsivä Jackson Brodie valitsee ajatuksissaan väärän junan ja joutuu vakavaan junaonnettomuuteen Edinburghissa.

Kolmaskin dekkari on taattua laatua: kiinnostavasti rakennettuja henkilöitä ja näennäisesti erillisiä ihmiskohtaloita. Mukana on myös edellisistä osista tuttuja hahmoja. Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, huonot uutiset seuraavat toisiaan; sävy on synkempi, mutta ei kuitenkaan lohduton tai liian synkkä. Mustan huumorin ystävät tykkäävät.

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (Case Histories). Suom. Kaisa Kattelus. Schildts & Söderströms. Porvoo 2012.
Kate Atkinson: One Good Turn. Black Swan. Great Britain 2007.
Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (When will there be good news?). Suom. Kaisa Kattelus. Schildts & Söderströms. Tanska 2014.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Edinburgh vuonna 1874. Avioton lapsi valitsee maailman kylmimmän yön syntymänsä hetkeksi. Hänen äitinsä turvautuu tohtori Madeleineen, joka tunnetaan omituisena noitana ja kaikenlaisten hylkiöiden ystävänä. Onneksi, sillä vastasyntyneen jäätynyt sydän on liian heikko lyödäkseen. Kekseliäs tohtori asentaa pojan rintaan käkikellon ja siitä alkaa Jackin ihmeellinen elämä.

"Minut pitää joka aamu vetää avaimella. Muuten saatan nukahtaa ikiuneen."

Äitinsä hylkäämä Jack jää Madeleinen luo asumaan ja joutuu opettelemaan kolme perussääntöä: viisareihin ei saa koskea eikä tuntea rakkautta tai vihaa. Muuten Jackin sydämen mekaniikka pettää ja hän kuolee, sanoo Madeleine. Lisäksi Jack oppii pian, että rintakehästä töröttävät käkikellon viisarit, kellon tikitys ja kukunta eivät ole valttikortteja adoptiomarkkinoilla tai koulun pihalla.

Jack elää varsin suojattua elämää huorien ja juoppojen kanssa. Kaikki muuttuu Jackin kymmenvuotissyntymäpäivänä, kun pieni likinäköinen flamencolaulajatar Miss Acacia sekoittaa Jackin sydämen ja kellokoneiston kerralla, yhdellä laululla, yhdellä tanssilla. Hänen vuokseen Jack kestää ja tekee mitä vain sekä matkaa kauas Andalusiaan asti.

"Minua huimaa, pyörryttää. Kaukaa kuuluu Brigitte Heimin ääni, kun hän jylisee väkijoukolle: juna-ajelu alkaa kohta. Sydämeni tukahduttaa minut, olen varmaan yhtä ruma kuin viimeistä sikariaan vetelevä rupisammakko."

Kirjan ulkoasu on houkutteleva, minkä vuoksi kuvituksen puute oli pieni pettymys. Korvikkeena näin kuitenkin lukiessani päässäni kohtauksia timburtonmaisesta stopmotion-elokuvasta. Ei ihme, että kirjasta on tehty pari vuotta sitten animaatio. Tapahtumien sijoittaminen juuri 1800-luvulle ei näkynyt kirjassa juuri mitenkään; ehkäpä siitä syystä kirjailija oli kirjoittanut Jackin matkakumppaniksi todellisen historiallisen henkilön, Georges Mélièsin. Taianomainen ja erikoinen tarina ei välttämättä olisi tätä kiinnekohtaa tarvinnut. Kirjailija tuntui välillä kadottavan punomansa langanpäät, mutta kirja oli siitä huolimatta lukemisen arvoinen. Tämä kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta, muuten taika katoaa.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (La Mécanique du cœur). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus. Juva 2011.

Alexander McCall Smith: The Sunday Philosophy Club

Isabel Dalhousie on skotti, filosofi ja keski-ikäinen sinkku Edinburghista. Hän toimittaa filosofista aikakauslehteä ja pohtii mielellään filosofiaa muutenkin.

"In a purely philosophical sense, it must be very demanding to be German. Far better to be French (irresponsible and playful) or Greek (grave, but with a light touch). Of course, her own heritage, she thought, was enviable: Scottish common-sense philosophy on one side and American pragmatism on the other. That was a perfect combination."

Erään konsertin jälkeen Isabel näkee, miten nuori mies putoaa hämmästynyt ilme kasvoillaan kuolemaan. Kuolema katsotaan onnettomuudeksi, mutta Isabel on varma, ettei se ollut vahinko. Apunaan sukulaistyttönsä Cat, tämän ex-poikaystävä Jamie ja sanavalmis kotiapulainen Grace Isabel aloittaa omat murhatutkimuksensa. Siinä sivussa hän on aina valmis arvostelmaan Catin nykyistä, epäilyttävän värisiä housuja pitävää poikaystävää.

Ei ehkä pitäisi, mutta väkisin tulee verrattua kirjaa kirjailijan tunnetumpaan Naisten etsivätoimisto 1 –sarjaan. Yhtäläisyyksiä ei tarvitse kaivaa kovin syvältä. Molemmissa päähenkilö on itsenäinen, omillaan tuleva nainen, joka kaipaa ja idealisoi edesmennyttä isäänsä. Molemmilla on apunaan sananvalmis nainen (tai kaksi). Molemmilla on tapana tarkastella ja ihmetellä maailman menoa. Mutta siinä missä Mma Ramotswe tuumailee rennosti ja juo pari kuppia rooibos-teetä, Isabel tekee jatkuvasti tunteisiinsa perustuvia hätäisiä johtopäätöksiä.

Kirja oli kyllä ihan sujuvalukuinen, mutta kokonaisuutena – etenkin huonon ja epäuskottavan loppunsa vuoksi – pettymys. Se jätti tämän lukijan kylmäksi. En tiedä, oliko se sitten kirjailijan tarkoituskin: kylmä Skotlanti, lämmin Botswana. Lopun lisäksi kirjassa oli muitakin uskottavuusongelmia. Päähenkilö ei esimerkiksi missään vaiheessa mene poliisin puheille, ei vaikka löytää kodistaan murhaajaksi epäilemänsä tunkeutujan.

Tapahtumat seuraavat kirjassa toisiaan, väliin mahtuu toki piristysruiskeena Isabelin filosofisia pohdintoja arjen ongelmista. Juoni ratkaisuineen kuitenkin muistuttaa nykyisiä TV-rikos/poliisisarjoja, joissa syyllinen on aina joku niistä poliisin/rikospaikkatutkijan ensin jututtamista ja jonka lukija itse arvaa heti syylliseksi. Melkoista lukijan aliarviointia. Kaiken kruunasi se, että kirjalle ja koko kirjasarjalle antanut Sunnuntain Filosofia-Klubi ei kokoontunut kirjassa kertaakaan. En aio ottaa selville, tapahtuuko näin jatkossakaan.

Alexander McCall Smith: The Sunday Philosophy Club. Abacus. Great Britain 2009.