Nalo Hopkinson: The Chaos & Brown Girl in the Ring

Worldcon75 lähestyy ja siihen pitää tietysti valmistautua. Kaverilta sain onneksi lainaan yhden kunniavieraan teoksia sopivasti ennen tapahtumaa. Nalo Hopkinson on itselleni ihan uusi tuttavuus.

Sojourner ”Scotch” Smith on kanadalais-jamaikalainen tyttö, joka yrittää elää tyypillistä teini-ikäisen elämää. Taustalla kummittelee koulukiusaaminen, jonka vuoksi Scotch perheineen joutui muuttamaan. Teiniarjen tyypillisten kavereihin, poikiin ja harrastuksiin liittyvien epävarmuuksien lisäksi hänellä on kuitenkin salaisuuksia niin pinnalla kuin pinnan alla. Scotch on alkanut nähdä harhanäkyjä, ”Hevosettomia Päämiehiä” leijumassa ympäriinsä. Omituinen musta aine leviää hänen ihollaan kaikista hoidoista huolimatta jättäen lääkärit ymmälleen. Ihottuman piilottelu alkaa käydä mahdottomaksi, varsinkin kun pitäisi voittaa tanssikilpailu tiukoissa vaatteissa.

Ennen kilpailua pääsee kuitenkin kaaos valloilleen. Ei pelkästään Torontossa tai Kanadassa, vaan koko maailma joutuu omituisten tapahtumien ja sattumien riivaamaksi. Scotchin isoveli katoaa mystisen valopallon sisään ja Lake Ontarioon ilmestyy aktiivinen tulivuori. Satuhahmot kävelevät kaduilla, talot lentävät ja munivat, mitä tahansa voi tapahtua.

”Some town in I think Indiana was having a plague of lemon-and-green-striped plastic frogs that were swarming everywhere, yelling everyone’s secrets out loud. The people in the town were killing frogs as quickly as they could, but more kept coming. How did you kill a plastic frog, anyway?”

The Chaos paljastui nuoren romaaniksi (young adult), mutta se ei haitannut, koska luen YA-romaaneja muutenkin. Kohdeyleisön ikä näkyi selvimmin siinä, miten päähenkilö suhtautui outoihin tapahtumiin. Teinille tyypillisen itse- ja ulkonäkökeskeisesti Scotch murehti kaaoksen keskellä sitä, ettei hän ihottuman takia voisi pitää lempivaatteitaan tai osallistua tanssikilpailuun, vaan olisi tuomittu elämään kotona tylsien vanhempien luona. Toisaalta hän oli heti valmis auttamaan muita, niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Satumainen kaaos on aiheena niin mielenkiintoinen, että olisin toivonut kirjaan mukaan myös aikuisen näkökulmaa. Ainoa aikuinen, joka sai näkyvämmän roolin kirjassa, oli kuitenkin Scotchin ”hieman kajahtanut” täti. Ilmiöt jäivät selitystä vaille.

Eletään tuhon jälkeistä aikaa, jolloin varakkaat ovat paenneet Torontosta ja ne, joille ei ole varaa paeta, ovat jääneet selviytymään romahtaneen yhteiskunnan raunioille. Ti-Jeanne asuu pienen poikansa ja isoäitinsä Mamin kanssa Torontossa. Mami on tunnettu parantaja, johon alueen asukkaat turvautuvat ja joka yrittää siirtää tietonsa eteenpäin tyttärentyttärelleen. Ti-Jeanne kuitenkin yhä haikailee lapsensa isän Tonyn perään siitä huolimatta, että itse jätti tämän huume- ja jengisekoilujen vuoksi.

Ti-Jeannella on aina ollut kyky nähdä, miten ihmiset tulevat kuolemaan. Nyt niiden rinnalle nousee kyky puhua vanhoille jumalille ja toimia astiana hengille näiden vieraillessa ihmisten maailmassa. Ti-Jeanne pelkää tulevansa hulluksi kuten äitinsä vuosia aikaisemmin. Samaan aikaan Tony saa aluetta hallitsevalta rikollispomo Ruby Sheldonilta tehtäväkseen hankkia ihmissydämen elävältä luovuttajalta. Tehtävän kauheutta kavahtava pelkurimainen Tony hakee apua Ti-Jeannelta ja Mamilta ja tapahtumat alkavat vyöryä vauhdilla. Ti-Jeannen on pakko kasvaa ihmisenä ja naisena sekä hyväksyttävä voimansa ja otettava paikkansa karibialaisyhteisössä.

”Is Haiti people first make it, you nah know? From poison toad and some herbs. Bufo toad. Is that name that buff come from.”

Kirjaa lukiessa on vaikeaa muistaa sen sijoittuvan Kanadaan, sillä niin voimakas on sen karibialaissävy niin tunnelmassa, henkilöissä, tapahtumissa kuin kielessäkin. Kirjoitetun Karibian englannin lukeminen vaatii hieman totuttelua, mutta vie osaltaan lukijan pois Torontosta.

Toisin kuin diskomusiikin ystävät ehkä luulevat, kirja on saanut nimensä perinteisestä jamaikalaisesta lastenlaulusta – siitä samasta, josta 1970-luvun bändikin ammensi hittinsä. Samalla vuosikymmenellä syntyneelle lukijalle siitä vain aiheutuu hankalasti eroon päästävä korvamato joka kerta, kun näkee kirjan nimen tai tulee sitä ajatelleeksi.

”There is a brown girl in the ring, tra-la-la-la-la,
A brown girl in the ring, tra-la-la-la-la,
A brown girl in the ring, tra-la-la-la-la,
And she look like a little sugar plum (plum, plum).”

Nalo Hopkinson: The Chaos. Margaret K. McElderry Books. USA 2013.
Nalo Hopkinson: Brown Girl in the Ring. Grand Central Publishing. USA 2012 (first edition 1998).

Catherynne M. Valente: Satumaa 1-2

Syyskuu on kaksitoistavuotias tyttö, joka on kyllästynyt tiskaamaan joka päivä samoja teekuppeja ja pitämään huolta pienestä koirasta sekä yleensäkin elämäänsä vanhempiensa talossa Omahassa. Äiti tekee pitkää päivää tehtaassa, koska isä on sotimassa Euroopassa. Niinpä kun Vihreä tuuli pyytää Syyskuuta karkaamaan kanssaan Satumaahan, ei Syyskuu epäröi hetkeäkään, vaan lähtee tuulen ja leopardin matkaan siltä seisomalta.

Siitä alkaa Syyskuun seikkailu Satumaassa, joka on täynnä mitä ihmeellisimpiä paikkoja ja kummallisimpia otuksia.

"Keijut olivat alkujaan sammakoita. Amphibialaisotuksia, tajuatko? No, sammakkona oleminen ei ole kovin hauskaa, joten varastelimme sieltä täältä parempia osia - siipiä sudenkorennoilta ja kasvoja ihmisiltä ja sydämiä linnuilta ja sarvia erilaisilta vuohilta ja antilooppimaisilta olennoilta ja sieluja ifriteiltä ja häntiä lehmiltä - ja kehityimme miljoonan miljoonan minuutin kuluessa, ihan niin kuin tekin."

Satumaa ei ole niin kuin ennen, hyvän kuningattaren Malvan aikana, sillä nykyinen nuori hallitsija Markiisitar on tuonut tulleessaan hirvittävän määrän kieltoja ja sääntöjä. Varsin pian Syyskuu huomaakin olevansa sankaritar, joka palauttaa kauhoja noidille ja noutaa salaperäisen taikaesineen lumotusta metsästä yrittäen samalla välttää syömästä keijuruokaa. Yksin hänen ei kuitenkaan tarvitse kulkea, sillä Syyskuu löytää matkakavereikseen uusia ystäviä: kirjoja rakastavan louhikäärmeen A-L (tuttujen kesken Allu) ja maridipojan nimeltä Lauantai. Pelastaakseen ystävänsä Syyskuun on lopulta kuitenkin yksin rakennettava lautta, jolla pääsee purjehtimaan Satumaan ympäri.

Toisessa osassa Syyskuu kaipaa takaisin Satumaahan, mutta kun hän lopulta sinne pääsee, on kaikki huolestuttavalla tavalla toisin. Satumaan olennoilta on kadonnut varjoja ja sitä myöten taikuus on vähentynyt koko valtakunnassa. Ja kaikki on Syyskuun syytä, kuten hän pian oivaltaa. Ei auta, on ryhdyttävä taas sankarittareksi, vaikka ilman vanhoja ystäviä, joita ei tunnu löytyvän mistään. Syyskuun on mentävä Alimaahan hakemaan varjot takaisin ja lopettamaan Halloweenin aloittama varjokapina. Alimaassa kaikki on hieman toisin ja tutuilta vaikuttavat olennot eivät olekaan sellaisia, millaisina Syyskuu heidät muisti. Vain epätodennäköisten kumppanuuksien kautta voi Syyskuu pelastaa Satumaan luisumasta tavalliseksi ihmisten maailmaksi.

Molemmat kirjat ovat selvästi velkaa L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -kirjoille ja Lewis Carrollin Liisa-kirjoille. Nuori tyttö matkaa eriskummallisessa maailmassa erikoisten kumppanien kanssa kohdatakseen ilkeän hallitsijan. Kovin tuttua. Kirjojen kohdeyleisö on itseäni selvästi nuorempaa, noin Syyskuun ikäpolvea, joten ehkä heitä ei kirjallinen tuttuus häiritse niin paljoa. Nuoremmilta lukijoilta saattaa myös jäädä huomaamatta, että kirjat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan.

Valente vieraili kesällä 2016 Finncon-tapahtumassa Tampereella. Vaikka en kauheasti hänen esiintymistavastaan innostunutkaan, oli kuitenkin ihan mielenkiintoista lukea hänen tuotantoaan. Seuraavalla kerralla tartun kuitenkin ehkä mielummin hänen aikuisille suunnattuihin kirjoihinsa, jos ne vastaan sattuvat tulemaan.

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making). Suom. Sarianna Silvonen. Gummerus. Juva 2013.
Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa (The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There). Suom. Sarianna Silvonen. Gummerus. Juva 2014.

Sergei Lukjanenko: Yöpartio 1-4

Venäläistä fantasiakirjallisuutta ei ole juurikaan tullut luettua, eikä itse asiassa paljon muutakaan modernia kirjallisuutta itänaapurista. Venäjältä saadun kirjavinkin perusteella tartuin kuitenkin tämän sarjan ensimmäiseen osaan - ja samaan syssyyn luin kolme seuraavaakin osaa.

Moskovassa elää ihmisten joukossa yliluonnollisia Muihin kuuluvia olentoja, jotka ovat valintansa mukaan joko Valon tai Pimeyden palvelijoita. Velhot, noidat, vampyyrit ja ihmissudet ovat riippuvaisia ihmisistä, jotka pidetään kuitenkin tietämättöminä Muiden olemassaolosta. Tuhat vuotta aikaisemmin tehdyn Sopimuksen ansiosta Valo ja Pimeys pyrkivät säilyttämään herkän tasapainon voimiensa välillä. Tasapainoa valvovat Valon palvelijoiden muodostama Yöpartio ja Pimeyden palvelijoiden Päiväpartio sekä partioita valvova Inkvisitio. Tasapainon järkkymisellä on aina seurauksensa, mutta siitä huolimatta molemmat osapuolet punovat monimutkaisia juoniaan päästäkseen ylilyöntiasemaan.

Kirjasarjan keskiössä on Valon velho Anton Gorodetski, joka sarjan alussa on vasta aloittanut työnsä Yöpartiossa. Anton törmää sattumalta naiseen, jonka ylle on langetettu vaaralliseen voimakas kirous. Sen poistamisyrityksellä on kauaskantoiset seuraukset niin molempien partioiden kuin Antonin omassakin elämässä. Tarinan edetessä Anton kehittyy velhona ja oppii mm. matkaamaan syvemmälle hämärään, maailmaan, jonne vain Muihin kuuluvat pääsevät. Matkalla paljastuu jotain niin järkyttävää Muiden taikavoimista, että se saa korkeimmankin tason velhot ja noidat epäilemään voimiaan ja itseään.

"Velho käänsi päänsä. Hämärässä hänen kasvonsa olivat vääristyneet: ne eivät olleet enää lainkaan viehättävät ja hyväntahtoiset. Hänellä ei vielä ollut lopullista hämärähahmoa kuten Zavulonilla, mutta hänen kasvonsa eivät muistuttaneet enää ihmiskasvoja. Alaleuka oli luonnottoman riipuksissa, suu oli leveä kuin sammakolla ja silmät olivat kapeat ja sameat."

Jokainen kirja jakautuu tarinallisesti kolmeen osaan, jotka eivät ehkä ensi lukemalla näytä liittyvän toisiinsa. Lukjanenko tuo kuitenkin eri juonilinjat ja kertojat yhteen. Vaikka Anton on selkeä keskushahmo, on kirjoissa muitakin päähenkilöitä, joiden näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Pidin siitä, että puheenvuoron saavat sekä Valon että Pimeyden palvelijat, naiset ja miehet. Tapahtumapaikoista tutuimmaksi tulee Moskova ympäristöineen, vaikkei sarja joka osassa Venäjällä pysykään. Tarkka ja ahkera lukija löytää kirjoista useita viittauksia kirjallisuuteen, lähinnä ns. klassikoihin (ei pelkästään venäläisiin). Itselleni hauskin sattumus oli viittaus George Orwellin kirjaan Vuonna 1984, sillä olin juuri lukenut sen paria viikkoa aikaisemmin.

Sinällään sarja ei tuo mitään uutta fantasiakirjallisuuteen, vaan on itse asiassa hyvinkin perinteinen kertomus hyvän ja pahan, valon ja pimeän taistelusta. Nykyajan Moskova (1990-luvun lopulta eteenpäin) ja Venäjä tapahtumapaikkoina sen sijaan tuovat oman sävynsä kirjoihin, jotka ovat mielenkiintoinen sekoitus venäläistä arkea ja fantasiamaailman taikuutta. Kauhua kirjoissa ei ole, vaikka kansiteksteissä niin väitetäänkin.

Ja toisin kuin neljännen osan nimestä voisi päätellä, se ei ole sarjan viimeinen osa. Alun perin viisiosaiseksi kaavailtu sarja on Wikipedian mukaan kasvamassa jo kahdeksanosaiseksi. Kuudes osa on ilmestynyt venäjäksi vuonna 2014, joten uusia suomennoksia on lupa jo odottaa.

Sergei Lukjanenko: Yöpartio (Ночной дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2012.
Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: Päiväpartio (Дневной дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Riika 2015.
Sergei Lukjanenko: Hämärän partio (Сумеречный Дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2014.
Sergei Lukjanenko: Viimeinen partio (Последний дозор). Suom. Arto Konttinen. Into. Viro 2015.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Edinburgh vuonna 1874. Avioton lapsi valitsee maailman kylmimmän yön syntymänsä hetkeksi. Hänen äitinsä turvautuu tohtori Madeleineen, joka tunnetaan omituisena noitana ja kaikenlaisten hylkiöiden ystävänä. Onneksi, sillä vastasyntyneen jäätynyt sydän on liian heikko lyödäkseen. Kekseliäs tohtori asentaa pojan rintaan käkikellon ja siitä alkaa Jackin ihmeellinen elämä.

"Minut pitää joka aamu vetää avaimella. Muuten saatan nukahtaa ikiuneen."

Äitinsä hylkäämä Jack jää Madeleinen luo asumaan ja joutuu opettelemaan kolme perussääntöä: viisareihin ei saa koskea eikä tuntea rakkautta tai vihaa. Muuten Jackin sydämen mekaniikka pettää ja hän kuolee, sanoo Madeleine. Lisäksi Jack oppii pian, että rintakehästä töröttävät käkikellon viisarit, kellon tikitys ja kukunta eivät ole valttikortteja adoptiomarkkinoilla tai koulun pihalla.

Jack elää varsin suojattua elämää huorien ja juoppojen kanssa. Kaikki muuttuu Jackin kymmenvuotissyntymäpäivänä, kun pieni likinäköinen flamencolaulajatar Miss Acacia sekoittaa Jackin sydämen ja kellokoneiston kerralla, yhdellä laululla, yhdellä tanssilla. Hänen vuokseen Jack kestää ja tekee mitä vain sekä matkaa kauas Andalusiaan asti.

"Minua huimaa, pyörryttää. Kaukaa kuuluu Brigitte Heimin ääni, kun hän jylisee väkijoukolle: juna-ajelu alkaa kohta. Sydämeni tukahduttaa minut, olen varmaan yhtä ruma kuin viimeistä sikariaan vetelevä rupisammakko."

Kirjan ulkoasu on houkutteleva, minkä vuoksi kuvituksen puute oli pieni pettymys. Korvikkeena näin kuitenkin lukiessani päässäni kohtauksia timburtonmaisesta stopmotion-elokuvasta. Ei ihme, että kirjasta on tehty pari vuotta sitten animaatio. Tapahtumien sijoittaminen juuri 1800-luvulle ei näkynyt kirjassa juuri mitenkään; ehkäpä siitä syystä kirjailija oli kirjoittanut Jackin matkakumppaniksi todellisen historiallisen henkilön, Georges Mélièsin. Taianomainen ja erikoinen tarina ei välttämättä olisi tätä kiinnekohtaa tarvinnut. Kirjailija tuntui välillä kadottavan punomansa langanpäät, mutta kirja oli siitä huolimatta lukemisen arvoinen. Tämä kirja kannattaa lukea yhdeltä istumalta, muuten taika katoaa.

Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka (La Mécanique du cœur). Suom. Lotta Toivanen. Gummerus. Juva 2011.

Terry Prachett & Stephen Baxter: The Long War

On kulunut 10 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Ihmiset ovat levittäytyneet kauas tämän päivämäärän Maasta, pitkin Pitkää Maata. Uudet asutusalueet eivät ole enää täysin syrjässä, sillä rinnakkaisulottuvuuksien välille on perustettu säännöllisesti toimivat, twain-ilma-alusteknologiaan perustuvat liikenneyhteydet. Pitkän Maan mahdollisuuksia ja luonnonvaroja hyödynnetään laajassa mittakaavassa, ja samalla on syntynyt jopa uusia kaupunkimuotoja.

Mutta sitä mukaa kuin uudisasukkaista on tullut omavaraisia, on tyytymättömyys tämän päivämäärän Maata kohtaan kasvanut. Miksi pitää maksaa yhä veroja Maahan, vaikka etäisyys on valtava eikä siitä saa vastikkeeksi muuta kuin säästöjen takavarikoinnin? Tämän päivämäärän Maassa tyytymättömyyden kasvu on huomattu, ja Valhallan kaupungin itsenäisyysjulistuksen jälkeen hallituksen on pakko reagoida voimakeinoin. Mutta millaista on sodankäynti Pitkässä Maassa, jossa kuka tahansa voi askeltaa hetkessä toiseen maahan?

Joshuan ja Lobsangin kahdenmiljoonan askeleen matka on maineeltaan legendaarinen. Joshua ei maineesta ja kunniasta välitä; hän yrittää keskittyä perhe-elämään ja pienen Helvetti-Ties-Missä -nimisen kaupungin pormestarin rooliin. Lobsang sen sijaan ulottaa virtuaalisia lonkeroitaan joka puolelle vaikuttaen usean ihmisen elämän heidän tietämättään merkittävälläkin tavalla. Omasta ylivertaisuudestaan huolestunut Lobsang hankkii itselleen ulkoistetun omatunnon Joshualle hyvin läheisen henkilön sielun muodossa. Eikä Joshua saa olla rauhassa, vaikka kuinka haluaisi.

Henkilögalleria on ensimmäistä kirjaa runsaampi; tuttujen hahmojen rinnalle tulee uusia toimijoita. On perunastepperin keksijän tytär Sally Linsay, pappi Nelson Azikiwe, irlantilainen Bill Chambers, kapteeni Margaret Dianne Kauffman, ex-poliisi Monica Jansson, sisar Agnes sekä lapsinero Roberta Golding ja kiinalaiset ennätysmatka-askeltajat. Ja tietysti Mary ja Ham, tietämättään ihmisten kapinan esikuviksi nousseet peikot.

"But look at this current situation with the trolls - pleasant, helpful and trusting creatures - of course we must dominate them, enslave them, kill them. Look at the tension over Valhalla and its quiet rebellion. I can't leave you to get on with your life, even a million steps away. I must tax you, control you!"

Tämä oli siitä erikoinen "sotakirja", että se keskittyi enemmän peikkoihin ja niiden pakenemisesta aiheutuviin ongelmiin kuin varsinaiseen pitkään sotaan. Peikkojen katoaminen uhkaa hetkessä koko Pitkän Maan ekologiaa. Pystyvätkö Joshua ja Lobsang löytämään peikot ja estämään tuhon? Ja mitä ihmettä tapahtuu Yellowstonissa? Kirjan räjähtävä loppu oli kovin samankaltainen kuin sarjan ensimmäisessä osassa, mutta koukuttava: mielenkiinnolla odotan, että saan seuraavan osan käsiini.

Terry Prachett & Stephen Baxter: The Long War. Doubleday. Great Britain 2013.

Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä Maa

Kahden kirjailijan ensimmäisen yhteisteoksen lukeminen on aina yhtä jännittävää: askel tuntemattomaan eikä määränpäästä tietoakaan. Matkalle kannattaa kuitenkin lähteä, kun oppaana on Terry Pratchett kumppaneineen; Pratchettin ja Neil Gaimanin Hyviä enteitä (Good Omens) on yksi suosikeistani. Nyt fantasiaan sekoitetaan kuitenkin scifiä.

"Stepperin alta oli löydetty paperilappu, johon oli kirjoitettu samalla tussilla ja samalla käsialalla: KOKEILE MINUA. Todella Liisa Ihmemaassa -tyylistä. Linsayn viimeiset sanat."

Vuonna 2015 tämän päivämäärän Maa kokee Askelpäivän, kiitos Willis Linsayn kehittämän stepperin, laitteen, joka käyttää virtalähteenään perunaa. Stepperin avulla suurin osa ihmisistä pääsee askeltamaan eli siirtymään rinnakkaistodellisuuksiin, jotka pääosin muistuttavat tämän päivämäärän Maata, ainakin lähempänä olevat. Mitä kauemmaksi ihmiset askeltavat, sen isommaksi erot muuttuvat. Askelpäivän hämmentävien tapahtumien keskellä 13-vuotiaasta Joshua Valientésta tulee Sankari, vaikka hän itse pelkää olevansa Ongelma.

Rinnakkaistodellisuuksilla on yksi yhteinen piirre: siellä ei ole ihmisiä. Eläimiä on monenlaisia, jopa humanoideja, mutta ei ihmisiä.

"Interglasiaaliset maailmat ovat TÄYNNÄ eläimiä. ... Variksia, korppeja, kalkkunakorppikotkia, pöllöjä. Päivisin kuuluu lintujen laulua, öisin sammakot kurnuttavat ja hyttyset inisevät, jos vettä on missään lähistöllä."

Rinnakkaismaissa ihmiset joutuvat elämään aluksi hyvin alkeellisissa oloissa, sillä rauta ei siirry askelluksessa Maasta toiseen. Joillekin ero sähköstä, kännyköistä ja tietokoneista on ylitsepääsemätön, mutta toisilla on aihetta iloon.

"Richmond Länsi 10:n ainoa kirjakauppias riemuitsi joka kirjasta, jonka onnistui myymään tätä kautta kulkeville uudisraivaajiksi pyrkijöille. Paperille painettuja kirjoja joka ikinen! Kuolleista puista saatua teknologiaa! Tietoa joka kestäisi vaikka tuhansia vuosia, mikäli sitä säilytettäisiin oikein! Eivätkä ne tarvinneet paristoja. Näin kirjoja pitäisi mainostaa, hän ajatteli."

Scifiä ilman sähköä? Ei sentään. Tarina käynnistyy 15 vuotta Askelpäivän jälkeen, kun Lobsang, ensimmäinen inhimilliseksi olennoksi julistettu kone (edellisessä elämässään tiibetiläinen moottoripyöränkorjaaja) palkkaa Joshuan mukaansa Pitkän Maan ääriin ulottuvalle matkalle. Joshua, yksi luontaisista askeltajista, nunnien Kodissa kasvattama, tuntee olevansa kotona vain rinnakkaistodellisuuksissa. Matkalla Pitkän Maan salaisuudet raottuvat hiljalleen Joshualle ja Lobsangille.

Kirjassa oli monta tuttua Pratchett-piirrettä, kuten irrallisilta vaikuttavat henkilötarinat, jotka myöhemmin kietoutuvat yhteen. Kiekkomaailman hulvattomuuksiin ei kuitenkaan ylletä - eikä tarvitsekaan, sillä kirjan sanomalla on toisenlainen vire. Mitä tekevätkään ihmiset rajoittamattomilla luonnonvaroilla? Miten foobikot - ihmiset, jotka eivät pysty askeltamaan - suhtautuvat Pitkään Maahan?

Tykkäsinkö? Kyllä! Linnunradan käsikirja liftareille tuli lukiessani muutaman kerran mieleen, mutta se ei haitannut. Tämän kirjan jälkeen näen silmissäni hieman erilaiset versiot peikoista ja haltioista kuin Tolkienin tutuksi tekemät... Kirjan lainatessani en huomannut, että kyseessä oli uuden sarjan ensimmäinen osa, mutta se ei lukemista haitannut. Loppua kohden kävi kyllä selväksi, ettei kaikki ollut tässä, vaan lisää on luvassa. Toinen osa (The Long War) on julkaistu kesäkuussa 2013, joten jatkoa ei tarvitse onneksi kauaa odotella. Kun vielä saisi kirjan jostain käsiinsä... Kolmas osa (The Long Childhood) on tarkoitus julkaista kesäkuussa 2014; sarjasta on suunniteltu kaikkiaan viisiosaista.

Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä Maa (The Long Earth). Suom. Mika Kivimäki. Karisto. Juva 2013.